Olen tänä kesänä kiikuttanut varta vasten itseäni ajatellen suuren pihlajapuun alle, pienen kiven viereen ulkohuoneesta ylimääräisen penkin, jossa voin neuloa, lukea tai vain juoda kupin kahvia ilman kiirettä lasten leikkiessä pihanurmella.
Voin myös paeta puun juurelle, kun ruohonleikkaus tai rikkaruohojen kitkeminen kukkapenkeistä eivät sinä hetkenä tunnu tuiki tärkeiltä. Ainahan ne sellaiset voi siirtää vaikka päivään tai hetkeen seuraavaan. Ja mikä se mukavampaa on, kun pujahtaa lämpimän viltin alle illan viiletessä seuraamaan talon eloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti