Tänään pystyi aistimaan jo ensimerkit syksystä. Kotipihalta lähtevän postipolun varrella tihkusade ja merituuli muistutteli kesän olevan jo loppusuoralla. Meidän kesälomamme oli juuri sopiva sellaisenaan, ensi viikolla astumme takaisin arkeen. Hyvillä mielin.
Tämä alkava syksy on erilainen. Se on kaikille uutta ja salaperäisen jännittävää, niin että masunpohjassa kutkuttaa - varmasti ihan jokaisella.
"Enää viikko, äiti. Se ei ole edes yhtään paljon."
Kyllä enää vain viikko aikaa, kun esikoinen astuu pienen eskarilaisen haparoiviin saappaisiin. Tätä on kauan odotettu, päiviä alettu laskemaan hyvissä ajoin ja niin sieltä se vaan lähenee kokoajan.
Kun yksi koulu alkaa, toinen loppuu.
Valmistun loppusyksystä ammattiin.
Kun yksi koulu alkaa, toinen loppuu.
Valmistun loppusyksystä ammattiin.
Olohuoneen sohvalla on ruuhkaa, sopu sijan antakoon. Vanhan talon seinissä humisee ja sade ropisee ikkunoihin. Villaiset lankakerät on otettu esiin. On se aika vuodesta, kun pienet ja vähän isommatkin varpaat tarvitsevat lämpöistä villaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti