Arkeen palaaminen on ollut erilaista. Eskarilaisen päivä on vauhdikas, uusia kavereita on tullut jo monta, päiväunet ovat jääneet pois melkein kokonaan. Kotona pitkän päivän jälkeen jaksaa vain olla, hakea omaa tilaa ja rauhallista paikkaa leikkiä. Joskus iltaisin sohvalta paksun viltin alta kuuluu tasainen tuhina emmekä raski herättää, pienet nokkaunet on tarpeen.
Päiväkotilainen taas kaipaa enemmän hellyyttä, syliä ja vanhemman leikkiseuraa. Kummallekin oman ajan antaminen kesken kotiaskareiden on tärkeää, jutellaan päivästä leikin ohella ja ollaan vaan.
Päivän käännyttyä iltaan, talon hiljentyessä on ihana istahtaa teekupposen kanssa neulomaan ja nostaa jalat ylös. Olen saanut jo yhdet pikkulapaset valmiiksi ja viikonloppuna löysin sopivaa lankaa tyttären kauluria varten.
Vaikka elämä on nyt aivan erilaista niin silti pidän siitä loman jälkeisestä arkirytmistä, joka tasoittuu kuin itsestään. Jokainen tekee lähtöä aamulla unisina uuteen päivään ja palaavat kotiin miltein samaan aikaan iltapäivällä. Laitetaan ruokaa ja touhutaan yhdessä, mikä sen mukavampaa on.
Eikös olekin mukavaa neuloa varsinkin syksyllä! Itsellä ainakin tahti vähän kiihtyy juuri näihin aikoihin. Siinä on ihan oma tunnelmansa kilistellä puikkoja iltahämärissä, sateen ropistessa katolla :)
VastaaPoistaKaunista ja värikästä syksyä tänne myös! :)
Syksyllä neulominen on erityisen mukavaa. Illan pimentyessä saa laittaa tuikut tuikkimaan ympäri taloa, istahtaa alas neulomaan ja ilmojen kylmetessä leivinuunin lämpö oikein houkuttelee lähelle. Ja jos neulominen käy tylsäksi niin työ hetkeksi sivuun. Onhan virkkaaminenkin oiva tapa vaihtaa ajatuksia ja rentoutua.
PoistaSyksyssä parasta on juurikin vesisateen ropina katolla ja tuulen tuiverrukset nurkissa.